Sipulien aika

Joka syksy upotan ainakin parisataa uutta sipulia puutarhaamme. Jokainen kevät harmittelen sitä, etten raaskinut laittaa enemmin. Olisi niin upeaa, jos kaikki kukkapenkit tursuaisivat tulppaaneita ja narsisseja sen sijaan, että siellä täällä on jokunen rypäs.

Perennapenkit ovat mitä oivallisin paikka sipulikukille, sillä niiden lakastuvat lehdet peittyvät hyvin kasvunsa aloittavien monivuotisten alle.Ei tarvitse letitellä lehtiä tai tehdä muitakaan toimenpiteitä; ne saavat lakastua rauhassa ja kerätä voimia sipuliin.

Tulppaanit eivät ole tosin olleet edes kaksivuotisia, mutta muut jaksavat kukkia vuodesta toiseen. Narsisseja tulisi muistaa välillä jakaa. Vuosi sitten tökin pieniä scilloja omenapuiden katveeseen nurmikolle, ja lisäsin tänä syksynä niitä sinne. Nurmikko oli viehättävän sininen, ja niin aikaisin keväästä ei tarvitse ajaa nurmikkoa. Scillathan vielä leviävät helposti ja tuottavat paljon siemeniä.

Viime talven myyräkanta popsi suihinsa norjanangervot, kaikki ruusut, kultatyräkit ( toivottavasti saivat edes vatsanpuruja ), syysleimut ja alppikärhön, näin osan tuhoista mainitakseni. Kumma kyllä sipulit olivat saaneet olla rauhassa. Saas nähdä miten tänä talvena käy.

Puutarhan helmi on käyttökunnossa, ja ulkomaalausta ja yksityiskohtia vaille valmis. Voisi ajatella, että tarhuri ja Rakentaja ovat tyytyväisiä, ja ajattelevat, että tässähän tämä nyt on. On on, mutta eihän tämä tähän tyssää. Parasta antia on juuri tietoisuus siitä, että puutarha ei ole koskaan valmis. Neljä vuodenaikaamme antavat vielä lisää mahdollisuuksia puutarhan iloista nauttimiseen; syksyn lämpimät illat värikkäiden kynttilöiden valossa, talven kuulauden ja valkeuden, jääkoristeet ja lumilyhdyt. Kevättä parempaa vuodenaikaa ei puutarhuri tiedäkään, silloin mullan tuoksu ja hiirenkorvat antavat lupauksen pian alkavasta kesästä.

Mutta taisin mennä asioiden edelle. Nautitaan nyt syksystä.

Sisustan...

Lyhyestä virsi kaunis: pesin ikkunaruudut ( 96 kpl ) sisältä ja osittain ulkoa. Hain talon alta huonekaluja ja sisustin. Joskus on hyötyä siitä, että Rakentaja ei heitä mitään pois ja säilyttää muidenkin jäämistöt. Kannoin myös tomaatinraakileet ja muut yrtit sisälle. Eihän sitä tiedä, jos vaikka edes yksi tomaatti kypsyisi. Tai paprika...

Lisää tekstiä myöhemmin. Nyt nautiskelen:)

Hyvää saa aina odottaa...

Niin.
Luulin tuossa parisen viikkoa sitten, että pääsen pian sisustamaan kasvihuonetta, ja laittamaan kasvit sinne takaisin. Tomaatit ja paprikat sekä kasvihuonekurkut odottavat kypsymistään.
Ajatukselleni on hyvä perustelu siinä, että lattiasta oli silloin lähes puolet valmiina. Ajattelin, että hienoa kun ei tarvitse taimia alkaa peittelemään harsoilla, riittää, kun peittelen kaikki seitsemän daaliaruukkuani.

Lattian laittohan ei ollut mitään yksinkertaista. Jokainen tiili oli omanlaisensa, ja ne piti laittaa vaateriin. Kasvihuoneessa oli 36 astetta lämmintä...Lattia on kuitenkin valmis, seinät pitäisi maalata kuulema vielä kertaalleen. Ja ne vanerit ikkunoiden edestä ovat vielä kesken. Hyllyt puuttuvat. Kaminaan ei ehkä olekaan varaa.

Ja kaiken lisäksi Rakentajalla pukkaa volkkariremonttia, kun se pitäisi katsastaa. Ei se ole helppoa hänelläkään. Minun kapeassa mielessäni häivähtää ajatus, josko yhden homman tekisi valmiiksi ennen kuin aloittaa toista - mielessä kaihertaa pelko siitä, josko kasvihuone on maalaamatta ja hyllyttämättä vielä keväälläkin. Olenko jotenkin kylmä tai liiankin vaativa? Työkaveritkin sanoivat, että " se teidän kasvihuone on niin kaunis, se näyttää niin ihanalta kun mä ajan siitä ohi. Kyllä sulla on sitten ihana mies kun se viitsii tehdä kaikkea!"

Melkein valmis!

"Rakkauden temppeliä" on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Nimittäin jos vertaa siihen, että Rakentaja purki ja jälleenrakensi laajentaen omakotitalomme kahdeksassa kuukaudessa. Tosin pientä viilausta vailla se edelleenkin on, mutta näin pääpiirteissään.

Kasvihuoneen perustus ja runko rakennettiin jo viime syksynä. Kahdeksan kulmaa ja erikokoiset ikkunat ovat antaneet riittävästi haastetta ja vaatineet sekä matemaattisia- että puusepän taitoja. Maksankin kestävyyttä on koeteltu...

Keskiviikkona oli viimeinenkin lattiatiili paikoillaan. Viikonloppuna lämpömittari näytti 36 astetta sisälämpötilaa. Kyllä siellä kelpasi mitata tiiliä , jotka , kuten ikkunatkin, olivat jokainen hieman erikokoisia. Jokainen piti tarkistaa vesivaa'alla, että se tuli suurinpiirtein vaateriin.

Kasvihuoneen sisäreunat pitää vielä reunustaa vanerihyllyllä, maalata mökki kertaalleen sekä asentaa pari hyllyä. Kaminaa olemme jo katselleet. Sitten laitan sinne pikkuisen pöydän-pyöreän, ja muutaman tuolin.

Niin, toki myös nuo vihreät tomaatit ja kurkut. Jos ne nyt kypsyisivät. Paprika ei edes kuki vielä, joten sen kanssa ei onnistunut tänäkään vuonna. Elämä on.

Potero

Kasvihuoneen lisämausteet ovat nyt tekeillä. Rakentaja kaivoi poteron viiniköynnöstä varten. Siihen reunoiksi lecaharkkoja ja tiiliä. Jospa jokin lajike talvehtisi...voihan ne oksat sitten peittää pakkaspeitteellä. En ole vielä perehtynyt.
Ja viemärikin tulee, jos sattuu vesivahinko. Ja finnfoamia eristeeksi. Kaminallekin katsottiin paikka.
Naapuri toi kolme kuutiota hiekkaa lattiaa varten. Ne on vielä kärräämättä. Kasvihuoneen katto on toistaiseksi kasvihuonemuovia, lasista se tehdään sitten, kun muovi menee rikki....

Rautakauppaan meni toistasataa euroa. Hiekkaan kolmekymmentä. Olivat veistelleet rautakaupassa, että kun me sitten viljelemme seuraavat kaksi ja puolisataa vuotta tomaatteja, kasvihuone on ehkä maksanut itsensä takaisin...

No niin.

Sanoin tuossa Rakentajalle, että helekatin hieno kasvihuone tulee. Ei se mitään tule, sanoi Rakenteja. Minä teen siitä hienon.

Aivan. Ystävien kanssa onkin sitten jalostettu kasvihuonetta hieman pidemmälle: Kasteluvesien hupuloinnin takia on syytä varmistaa, ettei kosteus jää lillumaan antiikkitiiliselle lattialle. Lattian keskelle kannattaa tehdä kaivanto, jonne mahtuu mukavasti ainakin neljä laatikkoa olutta kylmään . Kaivanto imee myös ylimääräisen kosteuden, jos sitä sattuu lipsahtamaan kastelijalta. Kaivantoon ei ole kuitenkaan tarkoitus kastella tai huljuttaa suoraan mitään nestemäistä.

Tulisija täytyy olla. On makuasia, tehdäänkö siitä ihan muurattu uuni vai kelpaako esimerkiksi Porin Matti. Tulisijan on tarkoitus antaa lämpöä myöhäiskesän tissuttelijoille, jotka saunan jälkeen istuvat kynttilän valossa kasvihuoneessa ja puhuvat rakkaudesta. Tulisijalla ei ole merkitys kasvien kasvattamiselle, sillä hoidan esikasvatuksen edelleen työpaikalla- niin kauan kunnes joku tosissaan valittaa, etten tee työaikana muuta kuin istuttelen...

Ja viiniköynnöstä täytyy istuttaa. Ja kun satoa saadaan, poljetaan se porukalla ja laitetaan Kotimäen viini kehittymään. Kyllä sitä sitten kelpaa tissutella!

Yläikkunat

Tänään Rakentaja tuuletti, kun sai mittatilausikkunat valmiiksi. Niissä olikin sorvaaminen, sillä liitoksia piti tehdä yhteensä 64. ( 8 ikkunaa, jokaisessa 8 liitosta.)

Puutavaraa ikkunoihin meni 50 euron edestä ( 50x150 ja 22x122 lankkukoko)

Ikkunakittiä ostettu 5 tuubia, niistä kaksi käytetty. Uretaania 3 purkkia.

Oluttakin on mennyt jokunen tölkki.