Tänä talvena niitä on riittänyt. Vaikka petomme, Manteli, on juoksunarussaankin saanut niitä kasan pyydystettyä, on hangen alla suorastaan käytäväverkosto. Isot, pulleat myyrät herkuttelevat minun kasveillani ja sipuleillani pitkin talvea. Surukseni huomasin, että esimerkiksi Astrid Lindgren ruusu, joka kukki jumalaisesti ja uhkeasti koko viime kesän ja kasvoi yli metrin mittaiseksi, oli kaluttu. Toivottavasti se ei kärsi siitä , vaan nousee ylväänä myös ensi kesänä.
Upotin toistasataa sipulia entisten lisäksi viime syksynä. Lähes joka penkistä pitäisi nousta sipulikukkia. Upotin pikkusipuleita myös omenapuiden alle. Tavoitteena sininen matto keväällä...
Haaveilemani kukkameri ei ole toteutunut vielä yhtenäkään keväänä. Tulppaanit, krookukset, narsissit ja liljat näyttävät niin vähäisiltä, siellä täällä yksi kaksi. Tänä keväänä nousevat tietysti vaan narsissit - nekun eivät kelpaa myyrille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti