Potero

Kasvihuoneen lisämausteet ovat nyt tekeillä. Rakentaja kaivoi poteron viiniköynnöstä varten. Siihen reunoiksi lecaharkkoja ja tiiliä. Jospa jokin lajike talvehtisi...voihan ne oksat sitten peittää pakkaspeitteellä. En ole vielä perehtynyt.
Ja viemärikin tulee, jos sattuu vesivahinko. Ja finnfoamia eristeeksi. Kaminallekin katsottiin paikka.
Naapuri toi kolme kuutiota hiekkaa lattiaa varten. Ne on vielä kärräämättä. Kasvihuoneen katto on toistaiseksi kasvihuonemuovia, lasista se tehdään sitten, kun muovi menee rikki....

Rautakauppaan meni toistasataa euroa. Hiekkaan kolmekymmentä. Olivat veistelleet rautakaupassa, että kun me sitten viljelemme seuraavat kaksi ja puolisataa vuotta tomaatteja, kasvihuone on ehkä maksanut itsensä takaisin...

No niin.

Sanoin tuossa Rakentajalle, että helekatin hieno kasvihuone tulee. Ei se mitään tule, sanoi Rakenteja. Minä teen siitä hienon.

Aivan. Ystävien kanssa onkin sitten jalostettu kasvihuonetta hieman pidemmälle: Kasteluvesien hupuloinnin takia on syytä varmistaa, ettei kosteus jää lillumaan antiikkitiiliselle lattialle. Lattian keskelle kannattaa tehdä kaivanto, jonne mahtuu mukavasti ainakin neljä laatikkoa olutta kylmään . Kaivanto imee myös ylimääräisen kosteuden, jos sitä sattuu lipsahtamaan kastelijalta. Kaivantoon ei ole kuitenkaan tarkoitus kastella tai huljuttaa suoraan mitään nestemäistä.

Tulisija täytyy olla. On makuasia, tehdäänkö siitä ihan muurattu uuni vai kelpaako esimerkiksi Porin Matti. Tulisijan on tarkoitus antaa lämpöä myöhäiskesän tissuttelijoille, jotka saunan jälkeen istuvat kynttilän valossa kasvihuoneessa ja puhuvat rakkaudesta. Tulisijalla ei ole merkitys kasvien kasvattamiselle, sillä hoidan esikasvatuksen edelleen työpaikalla- niin kauan kunnes joku tosissaan valittaa, etten tee työaikana muuta kuin istuttelen...

Ja viiniköynnöstä täytyy istuttaa. Ja kun satoa saadaan, poljetaan se porukalla ja laitetaan Kotimäen viini kehittymään. Kyllä sitä sitten kelpaa tissutella!

Yläikkunat

Tänään Rakentaja tuuletti, kun sai mittatilausikkunat valmiiksi. Niissä olikin sorvaaminen, sillä liitoksia piti tehdä yhteensä 64. ( 8 ikkunaa, jokaisessa 8 liitosta.)

Puutavaraa ikkunoihin meni 50 euron edestä ( 50x150 ja 22x122 lankkukoko)

Ikkunakittiä ostettu 5 tuubia, niistä kaksi käytetty. Uretaania 3 purkkia.

Oluttakin on mennyt jokunen tölkki.

No johan nyt!

Viikko lomailua Etelä-Euroopassa, ja mummo hoitamassa kasveja. Tomaatitkin olivat kasvaneet varmaan puoli metriä, ja mummo oli yrittänyt pyydystellä mehiläisiä kasvihuoneeseen niitä pölyttämään.

Tänään aloitteli Rakentaja urakkaansa. Ne ikkunat pitäisi siis tehdä mittatilaustyönä sinne ylös katonrajaan. Mittaus oli ilmeisesti mennyt persiilleen, sillä ensimmäinen ikkuna joka valmistui, oli liian pieni.
Ja sitten hajosikin sirkkeli.

Istuttiin sitä sitten tavernaan suunnittelemaan seuraava projektia, joka tulisi olemaan grillipiste, yhdistettyine köynnösseinämineen ja vesiaiheineen.
Kyllä sitä kelpaa suunnitella!

No miksei homma etene?

Huomautin tässä Rakentajalle, että tomaatintaimetkin alkavat olla jo kohta niin isoja, että edestakaisin roudaaminen alkaa olla hankalaa. Ja köynnökset ovat kiinnittyneet tukilautoihin. Jotta tapahtuukohan tässä mitään ja milloin se lattia on valmis ja katto ja niin pois päin?

No hiekkaa pitäis tilata, mutta ei sillä kiire kun ensin pitää vähän fiksata sitä kattorakennetta ja tehdä ne ikkunat ...

Minä sanoin, että ikkunaseinän ja katon väliin jäävään tilaan ei välttämättä tarvita ikkunaa, laudoitus ei haittaa yhtään. Mies kysyi, että kuka tätä kasvihuonetta rakentaa, sinä vai minä.

Okei, okei. Tee ikkunat. Siitä tulee ihan s**tanan komea, verkkaisesti. Lämpimässä tuulensuojassahan ne kasvit siellä ovat. Pressukatos tosin vähän häiritsee.

Toukokuinen aamu

Aurinko on noussut jo aikoja sitten, ja puutarhassa kukkivat parasta aikaa erilaiset tulppaanit, aina oranssista vaaleanpunaiseen; narsissit, helmililjat, lemmikit, tummanvioletit esikot, kevätvuohenjuuri sekä -kaihonkukka, vuorenkilpi, pikkusydän, kirjopikarililja, norjanangervo ( se yksi ainoa, jota ei syöty ). Olen istuttanut joka puolelle erivärisiä orvokkeja, pienikukkaisia. Kun niitä jaksaa epäsäännöllisestikin nyppiä, ne kukkivat koko kevän ja tekevät mahtavat puskat. Pienikukkaiset eivät lamoonnu kuten isokukkaiset.

Ai niin, unohdin sen yhden lajin, joka kukkii todella uhkeasti pihanurmellamme, vaikka viime keväänä raudan kanssa sitä yritinkin tuhota.

Nimittäin voikukka.

Tilanteen päivitys

Rakkauden temppeli on edelleen muovikääreillä ympäröity, tosin vain turvalluisuussyistä, sillä ikkunat ovat jo paikoillaan. Kattona edelleen pressu. Meillä kävi vielä niin uskomaton tuuri, että netin kautta löytyi kymmenen kilometrin päästä käsintyöstettyjä antiikkitiiliä- juuri sellaisia punertavia, kuin halusin.

Kävin parisen viikkoa sitten kauppapuutarhalla, ja ostin neljä tomaatintaimea, pari kasvihuonekurkkua ja kuvitelkaapa; 11 eurolla kuusi valtavaa puskaa mausteita! Ihan eri kokoluokkaa kun meikäläisen siemenistä kasvattamat oreganon ja basilikan alut! Rakentaja vähän nikotteli, kun kannoin kelloköynnökseni ja nämä ostokseni kasvihuoneeseen. Mutta lupasin roudata ne sieltä pois heti, kun siellä jotain alkaa tapahtua lattian suhteen...