Huomautin tässä Rakentajalle, että tomaatintaimetkin alkavat olla jo kohta niin isoja, että edestakaisin roudaaminen alkaa olla hankalaa. Ja köynnökset ovat kiinnittyneet tukilautoihin. Jotta tapahtuukohan tässä mitään ja milloin se lattia on valmis ja katto ja niin pois päin?
No hiekkaa pitäis tilata, mutta ei sillä kiire kun ensin pitää vähän fiksata sitä kattorakennetta ja tehdä ne ikkunat ...
Minä sanoin, että ikkunaseinän ja katon väliin jäävään tilaan ei välttämättä tarvita ikkunaa, laudoitus ei haittaa yhtään. Mies kysyi, että kuka tätä kasvihuonetta rakentaa, sinä vai minä.
Okei, okei. Tee ikkunat. Siitä tulee ihan s**tanan komea, verkkaisesti. Lämpimässä tuulensuojassahan ne kasvit siellä ovat. Pressukatos tosin vähän häiritsee.
torstai 11. kesäkuuta 2009
torstai 28. toukokuuta 2009
Toukokuinen aamu
Aurinko on noussut jo aikoja sitten, ja puutarhassa kukkivat parasta aikaa erilaiset tulppaanit, aina oranssista vaaleanpunaiseen; narsissit, helmililjat, lemmikit, tummanvioletit esikot, kevätvuohenjuuri sekä -kaihonkukka, vuorenkilpi, pikkusydän, kirjopikarililja, norjanangervo ( se yksi ainoa, jota ei syöty ). Olen istuttanut joka puolelle erivärisiä orvokkeja, pienikukkaisia. Kun niitä jaksaa epäsäännöllisestikin nyppiä, ne kukkivat koko kevän ja tekevät mahtavat puskat. Pienikukkaiset eivät lamoonnu kuten isokukkaiset.
Ai niin, unohdin sen yhden lajin, joka kukkii todella uhkeasti pihanurmellamme, vaikka viime keväänä raudan kanssa sitä yritinkin tuhota.
Nimittäin voikukka.
Ai niin, unohdin sen yhden lajin, joka kukkii todella uhkeasti pihanurmellamme, vaikka viime keväänä raudan kanssa sitä yritinkin tuhota.
Nimittäin voikukka.
maanantai 25. toukokuuta 2009
Tilanteen päivitys
Rakkauden temppeli on edelleen muovikääreillä ympäröity, tosin vain turvalluisuussyistä, sillä ikkunat ovat jo paikoillaan. Kattona edelleen pressu. Meillä kävi vielä niin uskomaton tuuri, että netin kautta löytyi kymmenen kilometrin päästä käsintyöstettyjä antiikkitiiliä- juuri sellaisia punertavia, kuin halusin.
Kävin parisen viikkoa sitten kauppapuutarhalla, ja ostin neljä tomaatintaimea, pari kasvihuonekurkkua ja kuvitelkaapa; 11 eurolla kuusi valtavaa puskaa mausteita! Ihan eri kokoluokkaa kun meikäläisen siemenistä kasvattamat oreganon ja basilikan alut! Rakentaja vähän nikotteli, kun kannoin kelloköynnökseni ja nämä ostokseni kasvihuoneeseen. Mutta lupasin roudata ne sieltä pois heti, kun siellä jotain alkaa tapahtua lattian suhteen...
Kävin parisen viikkoa sitten kauppapuutarhalla, ja ostin neljä tomaatintaimea, pari kasvihuonekurkkua ja kuvitelkaapa; 11 eurolla kuusi valtavaa puskaa mausteita! Ihan eri kokoluokkaa kun meikäläisen siemenistä kasvattamat oreganon ja basilikan alut! Rakentaja vähän nikotteli, kun kannoin kelloköynnökseni ja nämä ostokseni kasvihuoneeseen. Mutta lupasin roudata ne sieltä pois heti, kun siellä jotain alkaa tapahtua lattian suhteen...
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Mitä kuuluu kärhöille?
Alppikärhölleni kuuluu hyvin huonoa. Se oli saanut kasvaa pergolan nurkassa jo neljä vuotta, ja kukki taivaansinisin kukin jopa kaksi kertaa kesän aikana. Kahtena perättäisenä kesänä jokin saastainen toukkalauma iski sen kimppuun, mutta minä autoin sitä selviämään- nypin noin sentin mittaisia vaaleanvihreitä toukkia sadoittain ja liiskasin puukengälläni. Mekaanista torjuntaa.
Tänä keväänä joku elikko oli katkonut sen oksat tyvestä asti. Itku oli päästä. Toivottavasti se lähtisi uuteen kasvuun- tosin pergolan katolle ei tänä kesänä päästä...
Jalokärhöjä minulla oli myös ruukuissa, ja talvetin ne kellarissa. Pari päivää sitten nostin ne eteiseen, sillä- tiedättehän- kasvihuone ei ole vielä valmis. Kovasti puskevat uutta kasvua. Nuppujakin, vaikka näyttävät kovin resuisilta ( katso kuvaa..)
Lisäksi minulla on jalokärhöjä ruusupenkeissä, viime kesänä Niobe kukki yhdessä Astrid Lindgrenin kanssa, mutta Jackmaniin nuput lakastuivat aukeamatta.
Niin lyhyt kesä meillä on...
Tänä keväänä joku elikko oli katkonut sen oksat tyvestä asti. Itku oli päästä. Toivottavasti se lähtisi uuteen kasvuun- tosin pergolan katolle ei tänä kesänä päästä...
Jalokärhöjä minulla oli myös ruukuissa, ja talvetin ne kellarissa. Pari päivää sitten nostin ne eteiseen, sillä- tiedättehän- kasvihuone ei ole vielä valmis. Kovasti puskevat uutta kasvua. Nuppujakin, vaikka näyttävät kovin resuisilta ( katso kuvaa..)
Lisäksi minulla on jalokärhöjä ruusupenkeissä, viime kesänä Niobe kukki yhdessä Astrid Lindgrenin kanssa, mutta Jackmaniin nuput lakastuivat aukeamatta.
Niin lyhyt kesä meillä on...
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Kevättä kohti mennään ...
Alan pikkuhiljaa painostamaan Rakentajaa siirtymään autohommista rakennuspuuhiin. Viime vappuna perustin kasvimaan, nyt on kasvimaan paikalla vielä puoli metriä lunta . Puutarhuri on kuitenkin herännyt horroksestaan, ja ahdistuu keskeneräisestä pömpelistä pihan keskellä..
Rakentaja ei ole vielä syttynyt. En kuulema tänä kesänä pääse kasvattamaan kasvihuoneessa.
Mistä lyödään pojjaat vetoa että pääsen;)
Rakentaja ei ole vielä syttynyt. En kuulema tänä kesänä pääse kasvattamaan kasvihuoneessa.
Mistä lyödään pojjaat vetoa että pääsen;)
torstai 26. maaliskuuta 2009
Kelloköynnös ja minä
Edellinen tarina on luettavissa Hansun blogissa. En tiedä, tuleeko toista. Istutin noin kolmekymmentä kelloköynnöksen siementä kolme viikkoa sitten. Vain yksi on itänyt. Jos paikallinen Agrimarket myy näitä siemeniä, kylvän vielä toisen erän.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Esivalmisteluja...
Siinä missä minä laitoin luokkahuoneen ikkunalle kelloköynnöstä ja paprikaa, oreganoa ja basilikaa ( koristekurpitsat ja päivänsinet laitan vähän myöhemmin ), mies raivaa tilaa auringolle.
Olipa veikeää tulla töistä kotiin, kun Rakentaja oli veljmiehen kanssa kaatanut pari koivua. Miehet hymyilivät hikistä hymyään, sillä kovaa hommaahan puunkaato oli. Puhumattakaan roskien siivouksesta, pilkkomisesta jne. kaikki oli kuitenkin viimeisen päälle hallinnassa. Sanoin kuitenkin:
" ootte pojat kaataneet jumalauta väärän puun."
Hahahahahahahah....
Olipa veikeää tulla töistä kotiin, kun Rakentaja oli veljmiehen kanssa kaatanut pari koivua. Miehet hymyilivät hikistä hymyään, sillä kovaa hommaahan puunkaato oli. Puhumattakaan roskien siivouksesta, pilkkomisesta jne. kaikki oli kuitenkin viimeisen päälle hallinnassa. Sanoin kuitenkin:
" ootte pojat kaataneet jumalauta väärän puun."
Hahahahahahahah....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)