Lunta on vielä lasketteluakin varten riittävästi, keskellä pihaa. Kiitos kaupungin traktorikuskien, jotka ohjasivat lumikasat aina meidän sisääntuloväylälle.
Autojakin pihassa on liikaa, mutta kevään tullen suljemme näkökentästämme sen osan pihasta, ja keskitymme vain siihen, mikä versoo. Tällä hetkellä muutama sipulikukka on aloittanut kasvunsa.
Huoh. Tosiaan viime kesä on perhanan märkä ja syksylläkään ei oikein napannut laitella mitään. Kävimme hakemassa lämpöä Thaimaassa joulun aikoihin ja kyllähän se aurinko teki hyvää. Loma oli niin totaalinen nollaus, että sen jälkeen meni parisen kuukautta miettiessä, että mitähän seuraavaksi. Minä nimittäin taidan olla sellainen ihminen, että minulla täytyy olla koko ajan jotain suunnitteilla. Puutarhahommat otan kyllä edelleen löysin rantein, ja tällä hetkellä esikasvatuksessa on vain chiliä, jalopenoa ja kelloköynnöstä ( joka muuten KUKKI viime vuonna, sääli kun ei sateiden takia tullut ihailtua...). Olen oppinut jo sen, että koristekurpitsaa on turha laittaa näin aikaisin.
Kasvimaatakaan en taida laittaa vappuna, näyttää olevan sen verran luntakin vielä . Ja tänä vuonna en kuuntele siippaa yhtään, viime vuonna hän urputti lannoitteesta, ja en sitten uskaltanut lannoittaa millään. Tänä vuonna en kyllä sano mitään, lannoitan mitä lannoitan ja sillä hyvä. En minäkään mene neuvomaan noissa autojutuissa ( paitsi että kannattaisikohan tuo romu ajaa vaikka järveen...)
Tässäpä muutama huhtikuinen kuva, kyllä se kesä sieltä tulee. Muuten, kärhöt talvehtivat hienosti kellarissa, mutta mitä ihmettä teen bougainvillalle? Kuinka se talvetetaan, koska tämä taitaa ainakin olla menetetty.
